Kuulumisia

tässä on Finnmatkojen esitys Turkista. Paljoa tuolta ei löydy ja varsinkaan suomeksi mutta kivoja videoita missä on mahtavat maisemat, niitä on paljonkin.
Konyassa kuulemma monet naiset verhoutuvat, mutta se ei ole velvollisuus, näin kertoi mieheni kaveri.
Tänään paljastin äidilleni että menemme naimisiin ja juhlat sitten tulevat myöhemmin olemaan Turkissa. Suomessa meidät vain vihkitään.
Vatsani on todella paljon kasvanut ja äitini sanoikin että on samanmallinen kuin tuo pölynimurimme, heh.
Nyt on ihana kun suomessa on kesä, tänään tuli oltua parvekkeella ja kuivattelin siinä pyykkejäkin. Aloin jo ajatella että kun täällä tuntuu +21 astetta kuumalta niin miten pärjään miehen kotimaassa ja varsinkin nuo lapset vaikka anopilla onkin talossa ilmastointi niin jos on tuskaisen kuuma niin ei pääse ulkoilemaankaan juuri. Kuitenkin odotan tuota matkaa innokkaasti, jonka teemme kun vauva on senverran isompi että on siellä sen kanssa helpompaa.

Taas kutsukirje Turkkiin

Nyt pitäisi olla paperiasioiden kunnossa. Aiemmasta kutsukirjeestä puuttui sotu ja todistus raskaudestani, lisäksi laitoin tämän uudemman täysin suomeksi. Mieheni selitti että siellä saattaa jotkut ihmiset tehdä väärennöksiä ja suurlähetystössä tarvitsevat siksi tietää tarkemmin ja viimeistään sotusta varmasti näkevät että olen suomessa.
Rahaa siskonsa lentolippua varten hän on onnistunut järkkäämään ja itse tässä pohdin, mistä hommattaisiin tänne ylimääräinen sänky mutta sekin järjestyy helposti.

Itse olen tuskaillut kovien supistusten kanssa ja mieheni lupautui jälleen hoitamaan imuroinnin ja itse teen näitä pienempiä kotitöitä jotka ei rasita niin paljon. Mies parka kun on ollut niin paljon töissä että viimeyön unet jäi vain neljään tuntiin ja oli melkoisen vaikeaa herätellä mutta kutittelu on melko hyvä keino. Enää en ota nilkoista kiinni ja vedä melkein lattialle sängynpäädystä, en itsekään sellaisesta tykkäisi mutta tuon kun tekee niin pian istuu reunalla silmät suurina ja hiukset pörrössä hölmistyneen näköisenä.

Ajattelin kokeilla, jos äitiyspäivärahaa onnistuisi aikaistamaan sen 50 arkipäivää, niin saisi vaunutkin ostettua ennen vauvan syntymää ja rahaa olisi paremmin eikä tällaista kituuttelua.
Miehen kaikki rahat menee suoraan velkaan ja mulle, velkaa kun joutuu aina lainaamaan rahaa että saadaan ruokaa ja kun osti auton niin maksaa siitäkin joka kuukausi erän.

Ulkona näyttää surkean harmaalta, vaikka lämpömittari kohoaa joka päivä yli +5 astetta ja välillä aurinkokin paistaa niin on niin kalseaa silti. Enää on vain viikkoja, kun voi olla enemmän ulkona ja vauvakin syntyy.

suututtaa

Eilen meni koko päivä pilalle erään rasistisen ihmisen takia. Tämä ihminen on mieheni exä parin vuoden takaa ja kirjoitteli niin uskomattomia tekstejä että osa nauratti ja osa sai kihisemään raivosta. Eniten varmasti suututti kun sanoi turkkilaisia sukurutsaajiksi, samaan syssyyn haukkui mieheni suvun ja tietysti miestäni vaikka miten ja valehteli kaikenlaista. Olin jo aiemmin tälle naikkoselle kirjoittanut, että hänen tekstinsä on loukkaavia, mutta jos on niin tyhmä ettei ymmärrä niin parempi estää kirjoittamasta minulle. Nainen vielä tietää että olen raskaana ja lapseni tulee olemaan puoliksi turkkilainen joten ei voi kun ihmetellä mitä tämän päässä liikkuu.

Mieheni turkkilaisen siskon tänne tulo viivästyy taas hiukan, koska pääsee suurlähetystöön ilmeisesti vasta torstaina ja silloin hänellä on siellä aika. Tiistaina ehkä saamme uuden astianpesukoneenkin, niin ei tarvitse kokoajan tyhjennellä tuota astiaa sen alla koska valuttaa melko paljon vettä lattialle.

Vihdoin kerkiän kirjoittamaan

Uusi asunto on ihana ja tilaa enemmän.
Odotellaan miehen siskoa turkista, lähetettiin sinne kutsu (malli löytyy netistä turkin suurlähetystön sivuilta) ja hänen siskollaan on siellä paperit valmiina. Maanantaina vie ilmeisesti hakemuksen Ankaraan ja siitä sitten menee 2-3 viikkoa jonka sisällä on suomessa.
Oma olo on melkoisen tuskallinen supistusten kanssa mutta onneksi mieheni on niin ihana että tekee nyt paljon meidän perheen eteen. Mieheni sai maistraatista sotunkin, tänään tuli postissa joten nyt alkaa olla paperiasiat hänelläkin kunnossa ja kunhan sisko tulee niin aiomme mennä naimisiin joista isommat häät pidetään sitten loppuvuodesta turkissa.

Muutto stressiä

Käytiin katsomassa jo tulevaa asuntoamme, mukava että siellä on rempattu ja laminaatti lattiakin, joka on aika harvinaista vuokra asunnoissa. 3 makuuhuonetta ja kaksi vessaa tulee tarpeeseen kyllä.

Takuuvuokran kanssa on sossuilla joku ongelma, huomenna haetaan se pois jos eivät saa mitään aikaiseksi ja hankitaan siihen rahat sukulaisilta koska siinä on eräpäivä huomenna.

Vuokrasopimus tehdään alkuviikolla ja koska asunto on tyhjä niin saadaan samantien alkaa sitten muuttamaan.

Meille tulee turkista yksi 20-v tyttö tässä lähiviikkoina meille, ei osaa suomea enkä mä turkkia mutta mies onneksi puhuu molempia...no, onhan meillä kaksi sanakirjaa. Tuo tyttö tulee avuksi meille, kun oon raskaana ja enää en voi edes imuroida ilman kovia supistuksia. Mies tietty tosi turkkilaiseen tapaan töissä eli nukkuu vaan kotona ja täällä on nytkin kaaos kun ei tietoakaan että olis siivottu.

Yhtään tavaroita ei olla saatu pakattua mutta mies kyllä vakuutti pistävänsä kaikki tavarat laatikoihin päivässä, mahtaa olla ahkera.

Vauvallekin ollaan mietitty nimeä taas, mutta on niin hankalaa. Poikahan tuo on ultrakuvan mukaan.

Huono päivä

Aamulla olin melko hyvällä tuulella mutta muutto ja raha tekee niin kauhean stressin. Meillä ei ole ketään auttamassa isojen huonekalujen siirtämisessä uuteen asuntoon ja kauhulla ajattelen, että joudun itse kantamaan miehen kanssa sohvaa ja muita. Huomenna täytyy kysyä kaupungilta että jos sitä kautta saisi kantajia.
Mä oon vieläkin tosi pahalla tuulella ja tuli riitaa miehen kanssa, tietenkin taas väärinymmärryksiä kummallekin varmaan ja koska nyt raskausaikana hormonit hyrrää niin en lepy oikein millään ja suutun ihan pienistäkin asioista. Suihkussa käynti taisi huuhtoa vähän vihaista oloakin samalla pois koska nyt vain väsyttää.
Sitten suututtaa kaikki himpskatin rahankerääjät ulkona, mitkä hakee hyväntekeväisyyteen köyhille ja muille vaikka itselläkään ei ole rahaa niin kehtaavat vielä toiveikkaana katsoa jos muka jotain antaisin, näytänköhän jotenkin varakkaalta vaikka olen kotiäitinä kotihoidontuella. Muutenkin kotihoidontuki saisi olla isompi ja naisten ei mielestäni tarvitsisi käydä sitten välttämättä töissä vaan saisivat olla kotona lasten kanssa. Itse ainakin oon tosi tyytyväinen jos laskut saa maksettua ja kotona on ruokaa, nykyään monet on mielestäni suomessa kauhean ahneita kun tahtovat tehdä työtä niin paljon että perhekin siitä kärsii. Osapäiväistä työtäkään ei juuri ole tarjolla äideille. Ihmisistä tulee kuin robotteja.
Itse en halua olla samanlainen, vaan pitäisi olla kaikilla mahdollisuus hoitaa lapsia kotona kun ovat alle kouluikäisiä mutta yhteiskunta pakottaa äidit menemään töihin ja siinä mielessä turkissa on tavallaan asia paremmin vaikka se ei näin mustavalkoista olekaan.
Samaten vihaan suomalaisessa kulttuurissa sitä, ettei täällä ole suuria perheitä joista saisi apua ja tukea kuten turkissa. Suomalaiset myös eroavat helposti, aivan liian helposti.
Monista asioista olen kuullut mieheltäni ja monista lukenut kirjoista ja muualta missä on ollut jotain tiedonlähdettä.
Suomalaisnaisen elämä on melko rankkaa koska usein melkein kaikki asiat kaatuvat päälle ja on naisen kontolla, helpottavaa siinä on ettei mieheni ole suomalainen.
Tänään taas mietin niin paljon asioita, ettei olis ihme jos päätä särkee myöhemmin illalla.
Mikähän tähän auttaisi, ehkä huomenna on helpompi jos yhteiskunta meidän perheen muuttoa auttaa. Toisaalta, saatiin asunto nopeasti ja pakkoko sitä oli sitten lupautua muuttamaan 2 viikon sisällä. Suututtaa niin paljon.

tuskallisia supistuksia

Itse en voi enää jonotella kaupassa. Prismassa oli tänään 20 ihmistä suunnilleen mua ennen jonossa ja kaikki jonot ihan täynnä, siinä kärvistelin kun supisteli ja mies lähti jo huolestuneena katsomaan minne jäin. Lykkäsin ostokset sitten miehen syliin ja istuin hetkeksi tavaroidenpakkaus telineelle, siinä puuskutin hetken ja ihmiset varovaisesti tarkkaili että alanko jo synnyttää.
Kotona sohvalle ja silmät kiinni, mies tuli vielä peittelemään ja vietti aikaa nuoremman kanssa.
Kyllä meni hermot ja teki mieli mennä antamaan palautetta että jonot voisi olla lyhyemmät. Lidlissäkin oli vaan yksi kassa auki ja ihmiset hermostuneita pitkään jonoon.

Käytiin sentään miehen kanssa parturissa ja on kummallakin nyt siistit hiukset : )

Edelleen jatketaan selvittämistä, miten miehen sisko saadaan suomeen ja se mitä teemme on, että kirjoitan kutsun viisumia varten turkin suomen suurlähetystöön, joka on Ankarassa. Sen turvin siskonsa pääsisi meille noin 3kk ajaksi jos on yhtään tuuria ja jos tarvitsee ja siskonsa haluaa niin hän voi sitten hakea vielä oleskelulupaa. Olisihan se kiva, että meillä olis muitakin tukijoukkoja ja laajeneehan siinä tuttava/ystävä piirikin.
Käytiin pizzeriassakin tänään ja miehen miespuoliset sukulaiset on aika niin huvittavia, mitä höpöttelevät : ) itsestä alkaa tuntua olo jo melkein kurdilta, on ne niin mukavia ihmisiä.